Kertomus vaarista
Kaikki meistä tuntevat isän elämäntarinan, joten en käy sitä kertaamaan. Se puoli isästä, mikä ehkä monille teistä on vieraampi, on isän rooli Vaarina. Haluan nyt kertoa teille siitä, millainen Vaari isä oli.
Minulla on erityisen suuri suru siitä valtavasta menetyksestä, mikä isän poismenon myötä kaikkia hänen lastenlapsiaan kohtasi. Nyt kun isä oli muutama vuosi sitten löytänyt oman roolinsa Vaarina, sen tuottama ilo vietiin sekä häneltä että jälkipolvelta. Suren myös isän puolesta sitä, että hän ei saanut toteuttaa omaa Vaarin rooliaan tämän pidempään. Vaarin olisi pitänyt saada nähdä lastenlastensa kasvavan ja olla siinä kasvussa mukana. Sekä rakentaa heidän kanssaan lisää lauttoja.
Tässä muistopöydällä on kuva Vaarin ja Santerin viimeisestä yhteisestä projektista, lautasta nimeltä Gold Boat. Isä oli kehitellyt lauttaprojektia mielessään jo viime syksystä ja siitä oli määrä tulla maailman paras lautta. Ja siitä tulikin; siinä on sähköperämoottori, Suomen lippu, kultainen lipputanko ja kaikki! Vaari ei ehtinyt lauttaa ihan valmiiksi Santerin kanssa saada, mutta projektin loppuunviemisessä auttoivat Vexi, Jorma Kontturi ja Marko Eronen. Kuvassa ovat onnelliset kapteeni ja perämies seilaamassa upouudella lautalla kohti Australiaa. Vaari olisi tästä niin ylpeä! Siksi Santeri laittoikin tämän kuvan myös Vaarille mukaan arkkuun.
Isä oli Vaari seitsemälle lapselle. Tiia, Kontturin Jorman tytär, oli isän ensimmäinen lapsenlapsi, sitten tulivat Ronin ja Myrsky, seuraavaksi Santeri ja Saana ja viimeksi Lumi ja Lilja. Tiialle isä oli kuin oma Vaari, hyvin tärkeä ja rakas. Tiia kävi moikkaamassa Mummua ja Vaaria lähes aina Ilomantsissa ollessaan, myöskin tänä kesänä. Onneksi Ronin ja Myrsky sekä Saana ja Santeri ehtivät myös viettää kesäiset viikot Vaarin ja Mummun kanssa ennen Vaarin poismenoa. Lumikin vieraili kesällä Vaarin ja Mummun luona ja oli kovasti kotona puhunut Ilomantsista sen jälkeen, eli Lumikin viihtyi mökillä. Näin lapsille jää Vaarista hyvät kesämuistot.
Vaari ehti myös nähdä nuorimman lapsenlapsensa Liljan. Liljalle tosin ei jää edes muistikuvaa Vaarista. Lumi sentään sai viettää aikaa Vaarin kanssa, ja vaikkei hän ehtinytkään tutustua Vaariin kunnolla, niin muistot Vaarista jää. Lumi oli tässä hiljattain soittanut Vaarille taivaaseen ja Vaari oli luvannut tuoda hänelle karkkia. Ja itse asiassa toikin, nimittäin Arilla oli Ilomantsista kotiin viemisinä Vaarin Mynthoneita, joista Lumikin pitää.
Millainen merkitys isällä sitten oli lastenlapsilleen? Kun isä pääsi eläkkeelle, hänellä oli enemmän aikaa jälkipolvelleen. Silloin hän alkoi löytää sen roolinsa, mikä hänellä viimeisenä vuosina oli lastenlastensa kanssa: hauskuuttaja, puuhailija, kalakaveri, veneilijä, elämysten antaja, erottamaton osa mökkielämää. Santeri kertoi, että Vaari oli hänen paras kalakaveri ja paras mökkikaveri. Lapset nauttivatkin mökillä olosta valtavasti. Nämä ajatukset ja tunteet varmasti toisetkin lastenlapset jakavat; Ronin ja Myrskykin olivat itse soittaneet ja pyytäneet päästä kesälomalla mökille. Kun Saana ja Santeri olivat menossa mökkilomalle, kysyin heiltä kuinka kauan he haluavat olla Mummun ja Vaarin luona. Santeri sanoi että viikon mutta Saana että eikun kaksi viikkoa. Kun sitten kävin viemässä lapset mökille, Saana kantoi minulle käsilaukun ulos asti ja sanoi että “mene jo äiti”. Lapset lähtivät silloin Vaarin ja Mummun kanssa uimaan. Se oli viimeinen kerta kun näin isän elossa.
Vaari ei osannut niin luontevasti olla ihan pikkuisten kanssa kuin sitten isompien. Pienet ovat hauraita ja vahdittavia, isompien kanssa voi puuhata kaikkea. Kun Santeri oli noin 3 vuotias, hän lähti Vaarin kanssa ulos, silloin oli talvi. Vaari ja Santeri puuhailivat siinä yhdessä, kun Vaarille tuli mieleen että hänen pitää käydä katsomassa jotain juttua kauempana. Hän sanoi Santerille että odota tässä hetki, Vaari käy tuolla. Noh, 3-vuotiaan kärsivällisyydellä Santeri oli odotellut ehkä 15 sekuntia ja lähtenyt sitten omine nokkineen tutkimaan ympäristöään. Vaari ihmetteli sitten 5 minuuttia myöhemmin, että minnekäs se Santeri hävisi kun tässähän minä käskin sen odottaa… No, poika löytyi pian eikä siinä mitään. Mutta tämä ehkä kuvastaa sitä, että Vaarin oli helpompi touhuta lasten kanssa sitten kun he eivät enää vaatineet niin paljoa vahtimista.
Tähän lopuksi haluan soittaa teille Juice Leskisen kappaleen Pikkuneiti ja vaari. Tässä laulussa Juice laulaa siitä, kuinka vaari toteuttaa vaarinrooliaan pienen lapsenlapsensa kanssa. Minusta tämä sopii isään erinomaisen hyvin, kun laajennetaan pikkuneidin käsite koskemaan myös pikku herroja. Isäkin oli tämän laulun kuullut ja piti siitä kovin.
Tämän laulun vaari joutuu paikkaamaan oman jälkikasvunsa puutteita kasvattajina ja vanhempina. Meidän isä ei yrittänytkään korvata meitä vanhempia tai meidän puutteita, vaan oli ihan omanlaisensa Vaari ihan omista lähtökohdistaan. Jättäisinkin sivuun sen, mitä tässä laulussa puhutaan meistä pikkuihmisten vanhemmista.
Laulussa kerrotaan myös siitä kuinka Vaari muistaa kaiken lapsuudesta, ja tämä oli täysin totta myös isän kohdalla. Yksi hänen suosikkijutuistaan oli kertomus siitä kuinka hän oli syntynyt. Tarina meni niin, että hän oli syntynyt yksin kotona viisivuotiaana, ja heti piti ryhtyä hommiin kun tiskit oli tiskaamatta ja kanatkin piti ruokkia. Tämä ja monet muut tarinat aiheuttivat lapsissa hämmennystä: hauska tarina mutta mahtaako se olla totta?! Santeri suri Vaarin kuoltua sitäkin, että “siinä meni meidän hauskuuttaja”. En muuten koskaan tullut tietämään, oliko Salomäellä kanoja silloin kun isä oli pieni? (Maija kertoi, että ei ollut kanoja.) Juice laulaa, että vaari tietää kaiken vaikka mistä. Tämä pätee myös isään: Vaarilta saattoi kysyä ihan mitä tahansa ja Vaari vastasi ihan mitä tahansa. Vaarin erikoisalaa oli kuitenkin luonnontuntemus. Mökin ikkunasta lapset oppivat tunnistamaan sinitiaisia ja punarintoja ja paljon muita lintuja Vaarin opastuksella. Viimeisenä iltana lapset ihmettelivät mökin lähellä kuulunutta erikoista linnun huutoa, jonka Vaari oli tietysti heti tunnistanut hiirihaukaksi. On hyvin surullista ajatella, millainen määrä luonnontietoa isän mukana katosi. Hänellä olisi ollut niin paljon opetettavaa lastenlapsilleen.
Nyt kuunnellaan laulu.
